Kolme harvinaista syötävää perennaa pohjoiseen puutarhaan

Syötävät perennat ovat usein ensimmäiset kasvit, jotka pystyy korjata puutarhasta, siksi ne ovat erittäin arvokkaita. Olen löytänyt muutamia todella jännittäviä ja harvinaisia perennoja, jotka ovat kokeilunarvoisia pohjoiseen keittiöpuutarhaan. Nämä menevät taatusti kokeiluun kunhan tulee kevät ja löydän taimia.

1. Ruusujuuri (Rhodiola rosea)

Ruusujuuri on oikea superfood. Sen kuivattua jauhetta uskotaan vaikuttavan kognitiivisiin toimintoihin, selkeyttää mieltä, lisää keskittymiskykyä, kestävyyttä ja elinvoimaisuutta. Uskotaan myös vähentävän stressiä ja parantavan unenlaatua. Saamelaiset ovat käyttäneet ruusujuuren versoja vihanneksina, mausteina ja kukat sekä juuret väriaineina. Ruusujuuri kasvaa luonnonvaraisena tunturialueilla.
Ruusujuuri vaatii syvämultaisen maan, jos sitä halutaan käyttää juurakkona. Muuten kasvi on aika vaatimaton. Valoisa, kostea ja keskiravinteinen maa on paras maa sille.

Nuoret lehdet voi käyttää raakana salaatissa tai kypsennettynä pinaatin tapaan. Versot voidaan valmistella myös parsan tapaan. Juuria käytetään raakana tai kypsennettynä.  

Ruusujuuri

2. Raitakuunlilja (Hosta sieboldii)

Meillä tunnetaan kuunlilja tai hosta vain koristekasvina. En osannut ajatellakaan, että se voisi olla syötävää. Kaikki kuunliljat (Hosta) ovat syötäviä, niitä löytyy 45 luonnonvaraista lajia, ja satoja, viljeltyjä muotoja. Kuunliljat ovat varjokasveja ja viihtyvät ravinteikkaassa ja humuspitoisessa mullassa.
Japanissa tämä kasvaa luonnonvaraisena ja niitä kerätään keväällä. Kuunliljaa voidaan käyttää monella eri tavalla. Lehdet ja versot voidaan käyttää raakana tai kypsennettynä. Niitä voidaan keittää, paistaa, friteerata ja marinoida. Nuoria versoja voidaan valmistaa samalla tavalla kuin parsaa ja makukin muistuttaa sitä. Versot korjataan kun ne ovat alle 20 cm ja lehdet eivät ole auenneet kokonaan. Myöhemmin lehdet voidaan käyttää pinaatin tapaan. Vanhat lehdet ovat puisevia ja kitkerän makuisia. Myös kukkavarsi on syötävä.

Raitakuunlilja (Lähde: http://www.taimilaari.fi)

3. Hapro (Oxyria digyna) 

Hapro on kylmien alueiden ruohonvartinen kasvi. Se kasvaa pieninä tuppoina, kukkavarret ovat noin 20-30 cm pitkiä, punertavia tähkiä. Kukka muistuttaa hevonhierakan kukkaa. Hapro kasvaa luonnonvaraisena Lapin tuntureilla. Lehdet sisältävät runsaasti C-vitamiinia ja oksalihappoa. Haprosta saa 3-4 satoa kesässä. Hapro viihtyy hyvässä puutarhamullassa, pH yli 6 auttaa kasvuun. Sietää kuivuutta hyvin, mutta silloin kasvu kärsii. Keväällä leikataan ensimmäiset kukkavarret pois, jotta taimesta kasvaa enemmän lehtiä. Myöhään syksyllä lehtiä ei enää leikata, jotta kasvi saa kerätä voimia talvehtimiseensa.
Sitruunaisen makuiset lehdet sopii hyvin esim. kalan kanssa. Sitä käytetään myös suolan korvikkeena. Raikkaat lehdet voidaan käyttää raakana tai kuivattuna salaatissa, keittoihin ja mausteina, esim rieskaan tai poronkäristykseen. Grönlannissa ja Alaskassa hapron lehtiä on syöty mm. hylkeen rasvan kanssa ja saamelaisten kansanperinteessä haproa on käytetty maidon juoksettajana.

Hapro (lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Hapro)